Kevättä kohti

Sain viime viikolla puhelun Outokummun kulttuuriohjaajan tehtävää hoitavalta Markku Tanskaselta. Hän kertoi, että Outokummun taiteilijaresidenssiin olisi tulossa huilisti kahdeksi viikoksi. Livia Schweizer lähetti pian tämän jälkeen sähköpostia, jossa mietimme mitä voisimme tehdä yhdessä.

Vappuaattona näimme Livian kanssa ja aluksi kerroin hänelle työstäni ja meidän musiikkiopistosta. Ehdimme harjoitella yhden dueton yhdessä ennen oppilaiden saapumista tunnille. Esitimme Fauren Pavanen minun Taitaja muha-ryhmän oppilaille.

Ennen esitystä oppilaat saivat esittää kysymyksiä, joita he olivat miettineet etukäteen. Kysymykset olivat todella hyviä ja Livia vastasi niihin innokkaasti.

Oppilaita kiinnosti, oliko Livia koskaan miettinyt soiton lopettamista, johon hän vastasi, että ei. Hän tosin oli ajatellut, miten jatkaa opintojaan lukion jälkeen ja haluaako hän opiskella jotakin ihan muuta, mutta päätyi musiikkiin. Erasmus-vaihto toi hänet aikanaan ensin Ouluun ja sieltä Sibelius-Akatemiaan.

Tunnin lopuksi Livia esitteli meille bassohuilua ja saimme kuulla siitä soittonäytteen.

Livian vierailu oli täydellinen ohjelmanumero meidän vappuaattoon ja päätti hienosti huhtikuun. Nyt kevätlukukausi on edennyt pitkälle ja ajatukset on aika suunnata lukukauden loppuun.

Mari, huilunsoitonopettaja

Soittokaveri

Kuvat Outokummun ja Kesälahden toimipisteiltä

”Hei! Olisiko sinulla soittokaveria minun oppilaalle?”

Tällaisia viestejä opettajamme lähettävät ahkerasti toisilleen ja jokaisena vuonna on muodostunut kivoja uusia soittokavereita. Mitä erikoista tässä toisen huiluopettajan viestissä sitten oli?

Minun oppilaat asuvat Outokummussa, Ylämyllyllä ja Sotkumassa, Sirpan Tohmajärvellä, Kiteellä ja Kesälahdella.

Musiikkiopistomme toimialue on laaja ja koko ajan yritämme keksiä uusia tapoja toimia. Miettiä, mitä uutta ja hyvää tästä vallitsevasta tilanteesta voisi seurata.

Nyt siis etsimme oppilaillemme soittokavereita virtuaalisesti. Sirpan oppilas lähetti minun oppilaalle äänet, joista teimme minun oppilaan kanssa pienen sävellyksen. Taltioimme sen ja lähetimme videon kohti Kesälahtea. Ensimmäisen kappaleen nimi oli ”Aurinkoinen Outokumpu”.

Olen hyvin innostunut tästä uudesta projektista ja kaikesta siitä, mitä siitä voikaan tulla. Ehkä soittajat joskus tapaavat musiikkiopiston yhteisissä konserteissa, kuulevat toisen soittavan ihan sen saman kappaleen, jota on harjoitellut itse, tai jospa päällä onkin vaikka samanlaiset paidat.

Myös ajatus vaikkapa kesämatkasta oman perheen kanssa soittokaverin kotipaikkakunnalle kuulostaa hauskalta. ”Olisipa kiva lähteä katsomaan, miltä siellä Kesälahdella näyttää.” Olemme jo jutelleet, missä Kesälahti on ja miten kauan sinne menisi autolla ajaessa täältä Outokummusta. Mutta nyt tutustumme toisiimme virtuaalisesti ja on mukava nähdä oma soittokaveri ruudun takana ja millaiselta oppilaan luokassa näyttää.

Musiikkiopistomme toimipisteet ovat laajalla alueella: Kesälahti, Kitee, Tohmajärvi, Rääkkylä, Liperi, Ylämylly, Outokumpu, Polvijärvi, Sotkuma ja Heinävesi. Oletko sinä käynyt kaikissa näissä paikoissa?

Mari, huilunsoitonopettaja

TET-viikko musiikkiopistolla

Olen 15-vuotias Kiira ja soitan pianoa. Olin iloinen kuullessani, että pääsen TET-viikoksi Keski-Karjalan musiikkiopistoon. Tavoitteenani oli viettää mielenkiintoinen, opettavainen ja arjesta poikkeava viikko. Ohjelmaan kuuluivat kolme päivää Tohmajärvellä, yksi Rääkkylässä ja yksi Ylämyllyllä. Pääsin tutustumaan muun muassa siihen, miten musiikkiopiston nettisivut on rakennettu ja miten konserttien julisteet sekä käsiohjelmat luodaan.

Ensimmäinen projektini oli vanhojen valokuvien skannaaminen. Nimesin tiedostot pienimilläkin tiedon rippeillä, mitä kuvien takaa löytyi. Kävin myöhemmin kuvailemassa Tohmajärvellä yhdessä musiikkiopiston viestintätuottaja Laura Siitosen kanssa.

Keskiviikko kului aluksi haastattelemalla sekä erästä opettajaa että hänen oppilaitaan. Kysymykset valmistelin itse. Myöhemmin osallistuin bändikamojen roudaamiseen illan konserttia varten. Rääkkylän yhteisvastuukonsertti järjestettiin streamaamalla. Konsertin aikana kuvasin video- ja kuvamateriaalia esiintyjistä.

Työtehtävikseni sain myöskin pienempiä hommia, kuten kuvaustelineiden kasausta ja esitteiden korjausta. Suunnittelin myös musavisan Pilli-lehteen. Tohmajärven kirjastolla oli taidenäyttely, johon liittyen kuvasimme videon soittajista. Laura tutustutti minut editointiohjelmaan.

Viikon päätteeksi pääsin Ylämyllylle, jossa haastattelin tanssinopettajaa ja monen eri ikäluokan oppilaita. Kirjoitin viikon mittaan haastatteluita puhtaiksi ja suunnittelin tätä blogipostausta. Sain tutustua henkilökuntaan ja eri toimitiloihin. Opin ennestään tuntemattomista tietokoneohjelmista, ja sain toteuttaa monia itsenäisiä tehtäviä. Kiitän hyvästä kokemuksesta!

Kiira

Voimaa valosta

Liikkuminen ulkona ja muuttuvat kauniit maisemat auttavat tänä vaikeana aikana. Kauniina päivinä myös työmatkat sujuvat mukavammin.
Kuvat: Riitta Kyytinen ja Kaisa Saari

Pian ollaan eletty vuosi tätä uutta arkea. Viime vuonna hiihtoloman jälkeen palasimme yhdeksi viikoksi lähiopetukseen ja sen jälkeen hyvin nopealla aikataululla opettajat ja oppilaat siirtyivät ruutujen taakse. 

Syksystä asti olemme saaneet olla pääasiassa lähiopetuksessa, mutta valmius siirtyä etäopetukseen on mahdollista alle vuorokaudessa. Musiikkiopistomme on ottanut erinomaisesti huomioon muuttuvan tilanteen.

Koska kukaan ei osannut aavistaa, miten kauan tässä kaikessa tulee menemään, on luonnollisesti välillä ollut hieman haastavaa venyä viikosta toiseen. Kysyin meidän opiston henkilökunnalta, mitkä asiat ovat auttaneet jaksamaan tätä uudenlaista arkea.

Vastauksissa kerrottiin, että tärkeitä ovat olleet muun muassa omasta jaksamisesta huolehtiminen, yhteinen vapaa-aika perheen kanssa ja yhteydenpito etänä muualla asuvien perheenjäsenten kanssa, liikkuminen ulkona, oppilaiden ja perheiden sinnikkyys ja mukana kulkeminen, uuden oppiminen sekä kannustava esimies. Myös työyhteisössä vallitseva hyvä yhteishenki, kivat työkaverit, toimistolaisten ystävällisyys ja apu, hyvät etätyövälineet sekä tekemisen meininki mainittiin.

Jaksamiseen ovat auttaneet tavalliset asiat, kuten riittävä määrä unta sekä sopiva määrä ruokaa ja liikuntaa.

Hyvät ja mukavat oppilaat ovat auttaneet jaksamaan.

Paljon on jo opittu ja tullaan varmasti vielä oppimaan. Kiitos vielä kaikille oppilaille ja vanhemmille, kun olette olleet mukana jakamassa tätä uutta arkea. Oppilaat ovat edistyneet hienosti ja ehkä soittotunnin aikana on ollut pieneksi hetkeksi mahdollisuus unohtaa tämä vallitseva tilanne jonkin mukaansatempaavan kappaleen ajaksi.

Kevään eteneminen, pitenevät päivät ja kauniit aurinkoiset hetket auttavat pitämään hymyn huulilla ja toivon tulevassa.

Mari, huilunsoiton opettaja

Opettamisessa on huomioitu turvavälit ja maskit.

Huiluope muistelee!

Oppilaat kyselivät, että miten kuppirytmi menikään?

Soitimme sitä yhdessä Kiteesalissa Keisarin uudet vaatteet -näytelmässä.  Siitäkin on jo yli kuusi vuotta aikaa! 

Teimme tällä viikolla oppilaan kanssa uuden treenivideon kuppirytmistä:

Tästäpä puuhaa viikonlopulle, ei kun treenaamaan!

Sirpa, huilunsoiton opettaja

Kuva (Sirpa Hyvönen): Keisarin uudet vaatteet -näytelmän pukuloistoa

Joulu on taas

Suomalainen musiikki ja joululaulut ovat soineet viimeisten viikkojen aikana opetusluokissa sekä konserteissa. Poikkeusolot ovat vaikuttaneet loppuvuoden konsertteihin, mutta uusia ratkaisuja löydettiin hyvin nopeasti. Konserttien aikatauluja porrastettiin, niitä jaettiin useampaan osaan ja yleisö sekä vanhemmat jätettiin kokonaan pois. Osa konserteista onnistuttiin streamaamaan koteihin.

Vahva maskisuositus on tuonut opettajille uuden ilmeen soittotunneille ja oppilaat alkavat pitää tätä normaalina, koska myös monissa kouluissa maskit ovat käytössä.

Näistä poikkeavista järjestelyistä  huolimatta siirrymme pian huojentuneena joululomalle. Saimme vietyä lukukauden läpi lähiopetuksessa lähes kokonaan melkein loppuun asti ja pystyimme tarvittaessa tarjoamaan oppilaille erilaisia tapoja osallistua tunneille. 

Paljon uusia asioita on opittu ja siirtyminen kohti kevättä tuntuu erityisen huojentavalta.

Mieleeni jäi eräs keskiviikko, kun saavuin töihin mustassa kukallisessa mekossa. Tytär tuli koulun käytävällä vastaan ja hänen kaverinsa kysyi, onko sinun äiti menossa johonkin juhliin. Siihen tytär vastasi: ”Eeeeei ku se on menossa vaan töihin.”

Jokainen opetuspäivä onkin tuntunut juhlalta ja suurelta ilonaiheelta nähdä oppilaita samassa tilassa, vaikkakin välimatkat huomioiden.

Mikä voisi olla yhteinen joululahjatoive? Luulen, että se olisi mahdollisimman normaali arki loman jälkeen ja tietysti tämä lähiopetuksen jatkuminen.

Kiitos, kun olet seurannut blogiamme tämän syksyn. Hyvää joulun aikaa ja onnea vuoteen 2021!

Mari, huilunsoiton opettaja

Kuvat: Masked teachers -20 / Talven taikaa musiikkiopiston pihapiirissä Tohmajärvellä

Muskariope ruudun takana – muskariopetusta etänä kaikkialle Suomeen

Viime kevään etäopetusjakson aikana Koti-Karjala kirjoitti ”Muskariopesta ruudun takana”. Muskariopettajamme Jonna Pekkarisen mukaan etäopetus lähti keväällä hyvin käyntiin ja näytti lapsissa myös uusia puolia. Vaikka tunteenpurkauksiakin koettiin, joidenkin lasten on Jonnan mukaan helpompi keskittyä kotona. Välillä apuna muskaritunneilla keväällä toimivat myös Jonnan koirat Armas ja Unna.

Etämuskari sai jatkoa nyt syyslukukaudella. Lähiopetustuntien lisäksi pidetään perjantaisin etämuskareita, joihin voi osallistua kaikkialta Suomesta. Etämuskarimaksuun sisältyy myös soitinpaketti, joka lähetetään osallistujille postitse.

Tervetuloa kokeilemaan etämuskaria! Mukaan voi tulla myös kesken lukukauden. Etämuskarin voi antaa myös vaikka lahjaksi. Musiikkiopistolta voi tiedustella lahjakortteja tähän tarkoitukseen: musiikkiopisto@tohmajarvi.fi.

ETÄMUSKARIN AIKATAULU
PERJANTAISIN

  • 0–1 v. klo 15.15-16.00
  • 1–2 v.  klo 16.00-16.45
  • 3–4 v. klo 16.45-17.30
  • 4–5 v.  klo 17.30-18.15
  • Musiikkivalmennus 6–8 v.  klo 18.15-19.00

Lisätietoa musiikkiopiston tarjoamista muskareista, musiikkivalmennuksesta ja lukukausimaksuista löydät muskarisivultamme.

Kenestä tuli mestari?

”Koitetaanpas tällaista harjoitusta”, huudahtaa Hanna Kinnunen iloisena ja menee samalla kyykkyyn huilu kädessä.

”Minun oppilas kutsuu tätä sammakkoasennoksi.” Siltä se todella näyttää, kun Hanna soittaa huiluaan kyykyssä oppilaan kanssa. Hengitys alkaa toimia paremmin ja ääneen tulee aivan uusia sävyjä.

Hanna Kinnunen toimii Sibelius-Akatemiassa huilunsoiton opettajana ja hän opasti viime viikolla kolmen päivän ajan neljän eri opettajan huilisteja Keski-Karjalan musiikkiopistosta ja Joensuun konservatoriolta. Osallistujia oli 11-vuotiaista ammattiopiskelijoihin.

Hanna Kinnunen osasi rohkaista, innostaa ja antaa myös sopivan määrän uusia ideoita oppilaille. Eniten puhuttiin hengityksestä, soittoasennosta ja sormien keveydestä

Oli hienoa kuulla omien oppilaiden esityksiä, mutta päästä myös seuraamaan toisten opettajien oppilaita. Tällaiset tapahtumat ovat oppilaille erittäin tärkeitä ja opettajilla on mahdollisuus tavata toisiaan sekä saada uusia ideoita omaan opettajuuteen.

Hannan ote opettamiseen oli ammattimainen ja jokainen kurssilla ollut sai varmasti paljon uutta intoa soittoonsa

Kenestä sitten tuli mestari? Tätä lapseni tiedusteli, kun kerroin hänelle kurssista. Vaikka mestarikurssi sanalla viitataan enemmän kurssin opettajaan on pakko sanoa, että aivan jokaisesta kurssilla läsnäolleesta tuli mestari. Niin paljon onnistumisia ja oivalluksia mahtui kolmeen päivään.

Mari, huilunsoiton opettaja

Mestarikurssi

Kenestä tulee mestari?

Kaikille opettajille sana mestarikurssi on tuttu ja he ovat osallistuneet kursseille. Osa oppilaista on myös ehtinyt jo osallistumaan mestarikursseille joko kuunteluoppilaana tai soittamalla.

Huilisteilla oli mahdollisuus osallistua mestarikurssille Joensuussa viime viikolla. Mietin pitkään, miten kerron oppilaille ja vanhemmille, mitä mestarikurssi tarkoittaa.

Minusta mestarikurssi on konsertin ja soittotunnin hieno yhdistelmä. Alussa oppilas soittaa valitsemansa kappaleen ja esityksen jälkeen mestarikurssin opettaja kertoo hänelle vinkkejä liittyen kappaleeseen. Yleisössä on kuuntelemassa toisia huilisteja ja säestäjä on avustamassa paikalla koko ajan. Aika jota opetukseen käytetään on n. 30 min yhtä oppilasta kohden.

Oppilailla, jotka osallistuvat kurssille kuunteluoppilaina, on mahdollisuus oppia paljon uusia asioita. Osa kappaleista voi olla uusia ja niitä olisi mukava päästä itse kokeilemaan. Kun mestarikurssin opettaja antaa vinkkejä, saattaa kuuntelemaan saapunut oppilas oivaltaa, että tuota minäkin haluan kokeilla.

Joskus kurssille osallistuminen saattaa muuttaa elämää radikaalisti.

Minun mieleenpainuvin mestarikurssini oli Joensuussa, jonne keväällä 18 vuotta sitten saapui opettaja Belgiasta. Berten D’Hollander opetti meitä usean päivän ajan ja kurssi oli hyvin intensiivinen. Kun kurssi alkoi olla lopuillaan, Berten ehdotti, että tulisin hänen oppilaakseen Erasmus-vaihdon kautta. Koska hakuaika oli päättymässä, minulla oli yksi ilta aikaa miettiä asiaa.

Niin vaan samana syksynä suuntasin huilulaukun ja nuottien kanssa Belgiaan, maahan jossa en ollut ikinä ennen käynyt, ja vietin siellä yhden lukuvuoden.

Mitä meidän musiikkiopiston huilistit oppivat mestarikurssilla? Siitä seuraavalla kerralla.

Mari, huilunsoiton opettaja

Kuvat:
Inka Kuisma Petri Alangon mestarikurssilla marraskuussa 2016. Kuisma on jatkanut opintojaan Joensuun konservatoriolla valmistuttuaan Keski-Karjalan musiikkiopistosta.
Eerika Perkkiö Johanna Kärkkäisen mestarikurssilla helmikuussa 2018.

Musiikin viemää

Kuva: Arvinsalmen lossi – osa opettajista kulkee töihin lossin kautta

Töihin ajaessani havahduin taas katsomaan, miten kaunis Kuorinka on. Kyseinen suosittu uimaranta on työmatkani varrella joka maanantai, kun ajan Outokummusta Ylämyllylle. Siitä on tullut ehdoton suosikkini näiden vuosien aikana, kaikkina vuodenaikoina. Välillä ihastelen auringonpaistetta kirpeänä pakkaspäivänä, tänä syksynä ruska on hurmannut väriloistollaan.

Musiikkiopistomme on hyvin erityislaatuinen. Meillä opettajat ajavat sinne, missä oppilaat ovat. Useimmin menemme kouluille, jossa oppilaat lopettelevat omaa koulupäiväänsä. On erityisen hieno ajatus, että tämä järjestely helpottaa monien oppilaiden soittoharrastusta.

Opettajillamme ei ole omaa opetusluokkaa vaan opetamme koululuokissa. Mistä luokan tunnelma sitten koostuu? Opettajan nuoteista, omasta soittimesta tai soittimista sekä musiikin tuomasta tunnelmasta. Kun oppilailta on tiedusteltu, millainen sinun soittotunneilla ollut luokkasi oli, monikaan ei muista millaiset verhot siellä oli tai mikä oli seinien väri. Oppilaille jää tunneista mieleen paljon muuta kuin luokkatila. Johonkin kappaleeseen saattaa sisältyä onnistumisen iloa vielä vuosien jälkeen, toiseen kappaleeseen sisältyy jokin surullinen muisto. Opettajan läsnäolo, kannustavat sanat ja yhteiset hetket, ne asiat moni muistaa vuosienkin jälkeen.

Mutta se autolla ajaminen. Opettajamme viettävät autoissa paljon aikaa ajaessaan eri opetuspisteille. Osa kuuntelee äänikirjoja tai tutustuu uusiin kappaleisiin niitä kuuntelemalla, myös mielenkiintoisia Podcasteja tulee koko ajan lisää. Välillä pelkkä auton tasainen hurina riittää.

Mikä on ollut minulle mieleenpainuvin hetki? Kun kerran kotiin ajaessa autonmittari näytti -36.

Turvallista talven odotusta!

Mari, huilunsoiton opettaja