Huiluope muistelee!

Oppilaat kyselivät, että miten kuppirytmi menikään?

Soitimme sitä yhdessä Kiteesalissa Keisarin uudet vaatteet -näytelmässä.  Siitäkin on jo yli kuusi vuotta aikaa! 

Teimme tällä viikolla oppilaan kanssa uuden treenivideon kuppirytmistä:

Tästäpä puuhaa viikonlopulle, ei kun treenaamaan!

Sirpa, huilunsoiton opettaja

Kuva (Sirpa Hyvönen): Keisarin uudet vaatteet -näytelmän pukuloistoa

Joulu on taas

Suomalainen musiikki ja joululaulut ovat soineet viimeisten viikkojen aikana opetusluokissa sekä konserteissa. Poikkeusolot ovat vaikuttaneet loppuvuoden konsertteihin, mutta uusia ratkaisuja löydettiin hyvin nopeasti. Konserttien aikatauluja porrastettiin, niitä jaettiin useampaan osaan ja yleisö sekä vanhemmat jätettiin kokonaan pois. Osa konserteista onnistuttiin streamaamaan koteihin.

Vahva maskisuositus on tuonut opettajille uuden ilmeen soittotunneille ja oppilaat alkavat pitää tätä normaalina, koska myös monissa kouluissa maskit ovat käytössä.

Näistä poikkeavista järjestelyistä  huolimatta siirrymme pian huojentuneena joululomalle. Saimme vietyä lukukauden läpi lähiopetuksessa lähes kokonaan melkein loppuun asti ja pystyimme tarvittaessa tarjoamaan oppilaille erilaisia tapoja osallistua tunneille. 

Paljon uusia asioita on opittu ja siirtyminen kohti kevättä tuntuu erityisen huojentavalta.

Mieleeni jäi eräs keskiviikko, kun saavuin töihin mustassa kukallisessa mekossa. Tytär tuli koulun käytävällä vastaan ja hänen kaverinsa kysyi, onko sinun äiti menossa johonkin juhliin. Siihen tytär vastasi: ”Eeeeei ku se on menossa vaan töihin.”

Jokainen opetuspäivä onkin tuntunut juhlalta ja suurelta ilonaiheelta nähdä oppilaita samassa tilassa, vaikkakin välimatkat huomioiden.

Mikä voisi olla yhteinen joululahjatoive? Luulen, että se olisi mahdollisimman normaali arki loman jälkeen ja tietysti tämä lähiopetuksen jatkuminen.

Kiitos, kun olet seurannut blogiamme tämän syksyn. Hyvää joulun aikaa ja onnea vuoteen 2021!

Mari, huilunsoiton opettaja

Kuvat: Masked teachers -20 / Talven taikaa musiikkiopiston pihapiirissä Tohmajärvellä

Muskariope ruudun takana – muskariopetusta etänä kaikkialle Suomeen

Viime kevään etäopetusjakson aikana Koti-Karjala kirjoitti ”Muskariopesta ruudun takana”. Muskariopettajamme Jonna Pekkarisen mukaan etäopetus lähti keväällä hyvin käyntiin ja näytti lapsissa myös uusia puolia. Vaikka tunteenpurkauksiakin koettiin, joidenkin lasten on Jonnan mukaan helpompi keskittyä kotona. Välillä apuna muskaritunneilla keväällä toimivat myös Jonnan koirat Armas ja Unna.

Etämuskari sai jatkoa nyt syyslukukaudella. Lähiopetustuntien lisäksi pidetään perjantaisin etämuskareita, joihin voi osallistua kaikkialta Suomesta. Etämuskarimaksuun sisältyy myös soitinpaketti, joka lähetetään osallistujille postitse.

Tervetuloa kokeilemaan etämuskaria! Mukaan voi tulla myös kesken lukukauden. Etämuskarin voi antaa myös vaikka lahjaksi. Musiikkiopistolta voi tiedustella lahjakortteja tähän tarkoitukseen: musiikkiopisto@tohmajarvi.fi.

ETÄMUSKARIN AIKATAULU
PERJANTAISIN

  • 0–1 v. klo 15.15-16.00
  • 1–2 v.  klo 16.00-16.45
  • 3–4 v. klo 16.45-17.30
  • 4–5 v.  klo 17.30-18.15
  • Musiikkivalmennus 6–8 v.  klo 18.15-19.00

Lisätietoa musiikkiopiston tarjoamista muskareista, musiikkivalmennuksesta ja lukukausimaksuista löydät muskarisivultamme.

Kenestä tuli mestari?

”Koitetaanpas tällaista harjoitusta”, huudahtaa Hanna Kinnunen iloisena ja menee samalla kyykkyyn huilu kädessä.

”Minun oppilas kutsuu tätä sammakkoasennoksi.” Siltä se todella näyttää, kun Hanna soittaa huiluaan kyykyssä oppilaan kanssa. Hengitys alkaa toimia paremmin ja ääneen tulee aivan uusia sävyjä.

Hanna Kinnunen toimii Sibelius-Akatemiassa huilunsoiton opettajana ja hän opasti viime viikolla kolmen päivän ajan neljän eri opettajan huilisteja Keski-Karjalan musiikkiopistosta ja Joensuun konservatoriolta. Osallistujia oli 11-vuotiaista ammattiopiskelijoihin.

Hanna Kinnunen osasi rohkaista, innostaa ja antaa myös sopivan määrän uusia ideoita oppilaille. Eniten puhuttiin hengityksestä, soittoasennosta ja sormien keveydestä

Oli hienoa kuulla omien oppilaiden esityksiä, mutta päästä myös seuraamaan toisten opettajien oppilaita. Tällaiset tapahtumat ovat oppilaille erittäin tärkeitä ja opettajilla on mahdollisuus tavata toisiaan sekä saada uusia ideoita omaan opettajuuteen.

Hannan ote opettamiseen oli ammattimainen ja jokainen kurssilla ollut sai varmasti paljon uutta intoa soittoonsa

Kenestä sitten tuli mestari? Tätä lapseni tiedusteli, kun kerroin hänelle kurssista. Vaikka mestarikurssi sanalla viitataan enemmän kurssin opettajaan on pakko sanoa, että aivan jokaisesta kurssilla läsnäolleesta tuli mestari. Niin paljon onnistumisia ja oivalluksia mahtui kolmeen päivään.

Mari, huilunsoiton opettaja

Mestarikurssi

Kenestä tulee mestari?

Kaikille opettajille sana mestarikurssi on tuttu ja he ovat osallistuneet kursseille. Osa oppilaista on myös ehtinyt jo osallistumaan mestarikursseille joko kuunteluoppilaana tai soittamalla.

Huilisteilla oli mahdollisuus osallistua mestarikurssille Joensuussa viime viikolla. Mietin pitkään, miten kerron oppilaille ja vanhemmille, mitä mestarikurssi tarkoittaa.

Minusta mestarikurssi on konsertin ja soittotunnin hieno yhdistelmä. Alussa oppilas soittaa valitsemansa kappaleen ja esityksen jälkeen mestarikurssin opettaja kertoo hänelle vinkkejä liittyen kappaleeseen. Yleisössä on kuuntelemassa toisia huilisteja ja säestäjä on avustamassa paikalla koko ajan. Aika jota opetukseen käytetään on n. 30 min yhtä oppilasta kohden.

Oppilailla, jotka osallistuvat kurssille kuunteluoppilaina, on mahdollisuus oppia paljon uusia asioita. Osa kappaleista voi olla uusia ja niitä olisi mukava päästä itse kokeilemaan. Kun mestarikurssin opettaja antaa vinkkejä, saattaa kuuntelemaan saapunut oppilas oivaltaa, että tuota minäkin haluan kokeilla.

Joskus kurssille osallistuminen saattaa muuttaa elämää radikaalisti.

Minun mieleenpainuvin mestarikurssini oli Joensuussa, jonne keväällä 18 vuotta sitten saapui opettaja Belgiasta. Berten D’Hollander opetti meitä usean päivän ajan ja kurssi oli hyvin intensiivinen. Kun kurssi alkoi olla lopuillaan, Berten ehdotti, että tulisin hänen oppilaakseen Erasmus-vaihdon kautta. Koska hakuaika oli päättymässä, minulla oli yksi ilta aikaa miettiä asiaa.

Niin vaan samana syksynä suuntasin huilulaukun ja nuottien kanssa Belgiaan, maahan jossa en ollut ikinä ennen käynyt, ja vietin siellä yhden lukuvuoden.

Mitä meidän musiikkiopiston huilistit oppivat mestarikurssilla? Siitä seuraavalla kerralla.

Mari, huilunsoiton opettaja

Kuvat:
Inka Kuisma Petri Alangon mestarikurssilla marraskuussa 2016. Kuisma on jatkanut opintojaan Joensuun konservatoriolla valmistuttuaan Keski-Karjalan musiikkiopistosta.
Eerika Perkkiö Johanna Kärkkäisen mestarikurssilla helmikuussa 2018.

Musiikin viemää

Kuva: Arvinsalmen lossi – osa opettajista kulkee töihin lossin kautta

Töihin ajaessani havahduin taas katsomaan, miten kaunis Kuorinka on. Kyseinen suosittu uimaranta on työmatkani varrella joka maanantai, kun ajan Outokummusta Ylämyllylle. Siitä on tullut ehdoton suosikkini näiden vuosien aikana, kaikkina vuodenaikoina. Välillä ihastelen auringonpaistetta kirpeänä pakkaspäivänä, tänä syksynä ruska on hurmannut väriloistollaan.

Musiikkiopistomme on hyvin erityislaatuinen. Meillä opettajat ajavat sinne, missä oppilaat ovat. Useimmin menemme kouluille, jossa oppilaat lopettelevat omaa koulupäiväänsä. On erityisen hieno ajatus, että tämä järjestely helpottaa monien oppilaiden soittoharrastusta.

Opettajillamme ei ole omaa opetusluokkaa vaan opetamme koululuokissa. Mistä luokan tunnelma sitten koostuu? Opettajan nuoteista, omasta soittimesta tai soittimista sekä musiikin tuomasta tunnelmasta. Kun oppilailta on tiedusteltu, millainen sinun soittotunneilla ollut luokkasi oli, monikaan ei muista millaiset verhot siellä oli tai mikä oli seinien väri. Oppilaille jää tunneista mieleen paljon muuta kuin luokkatila. Johonkin kappaleeseen saattaa sisältyä onnistumisen iloa vielä vuosien jälkeen, toiseen kappaleeseen sisältyy jokin surullinen muisto. Opettajan läsnäolo, kannustavat sanat ja yhteiset hetket, ne asiat moni muistaa vuosienkin jälkeen.

Mutta se autolla ajaminen. Opettajamme viettävät autoissa paljon aikaa ajaessaan eri opetuspisteille. Osa kuuntelee äänikirjoja tai tutustuu uusiin kappaleisiin niitä kuuntelemalla, myös mielenkiintoisia Podcasteja tulee koko ajan lisää. Välillä pelkkä auton tasainen hurina riittää.

Mikä on ollut minulle mieleenpainuvin hetki? Kun kerran kotiin ajaessa autonmittari näytti -36.

Turvallista talven odotusta!

Mari, huilunsoiton opettaja

Musiikki pelasti minut urheilulta

Musiikkiopiston opettajien liikuntaharrastuksiin kuuluvat mm. jooga, ulkoilu luonnossa sekä kuntosali. Yhdessä lankuttamisessa on tunnelmaa!

Otsikon tekstillä olevia T-paitoja näkyi paljon vielä 90-luvulla musiikinharrastajilla. Ajateltiin, ettei tarvitse liikkua vaan voi keskittyä pelkästään soittamiseen. Ehkä sen ajan opettajat eivät osanneet aina ohjeistaa oppilaitaan liikkumaan tai ajateltiin, ettei se sovi soittajille.

Onneksi tämä on jo aikoja sitten todettu täysin vääräksi. Liikkumisesta on pelkästään hyötyä omassa soittamisessa. Nykyään monilla musiikkia harrastavilla on jokin liikunnallinen harrastus tai he liikkuvat muuten vapaa-ajalla mielellään.

Myös meidän musiikkiopiston opettajista jokainen on löytänyt oman mieluisan tavan liikkua. Se auttaa jaksamaan opetustyössä, pitkiä automatkoja ajaessa ja harjoitellessa.

Itse pyrin kannustamaan oppilaita liikkumaan omalla esimerkilläni.

Tämä poikkeuksellinen kevät mahdollisti osallistumaan erilaisille ryhmäliikuntatunneille omassa kodissa. Olen saanut tehdä pilatesta, joogaa ja lattaritansseja hyvien ohjaajien tunneilla.

Huilunsoitossa tarvitaan hyvää hengitystä ja se on mahdollista saavuttaa liikkumalla. Kun ennen soittamista tekee pienen kävelylenkin, kulkee ilma soittimessa paremmin. Lihasten lämpenemisestä on apua kaikissa muissakin soittimissa. Sormet liikkuvat nopeammin ja hartioissa on ihana lämpö.

Pienikin liikunnallinen hetki riittää ja hyvä yleiskunto lisää vastustuskykyä.

Liikunnallista talven odotusta ja pysytään terveenä!

Mari, huilunsoiton opettaja

Uusi normaali

Korona on mullistanut puolen vuoden aikana elämää monella eri tavalla. Välillä tuntuu, että tiettyjä asioita pitää uutena normaalina ja ne alkavat sujua uudella tavalla. Miten ennen aina tehtiin, on pikku hiljaa jo unohtunut tai sitä ei ajattele ainoana oikeana tapana toimia.

Osallistuin viikonloppuna etänä huilunsoiton opettaja Annika Gummerus-Putkisen järjestämään improvisointikoulutukseen. Lauantain viiden tunnin koulutus oli ensimmäinen, yhteensä koulutusta on neljänä lauantaina.

Jo ensimmäinen päivä oli mielenkiintoinen ja sain uusia vinkkejä sekä omaan soittoon että opettamiseen. Aika meni nopeasti.

Sain herätä lauantaina kotona, juoda aamukahvini ja mennä sen jälkeen alakerran työhuoneeseen koneen ääreen. Aikaisemmin olisin tietysti matkustanut Helsinkiin ja osallistunut koulutukseen Pop/jazz konservatoriolla.

Luulen, että vielä vuosi sitten olisi tuntunut oudolta opiskella ruudun äärellä, mutta nyt koin olevani täysillä mukana. Annika opetti osaa kurssilaisia Helsingissä ja noin puolet osallistui mukaan Zoom-sovelluksen kautta. Kaikki pääsivät osallistumaan keskusteluun ja soittoon. Etänä mukana olleet otettiin hyvin juttuihin mukaan ja mielipiteiden jakaminen onnistui hyvin yhdessä.

Mitä kaikkea pääsin lauantaina soittamaan: ihastuttavaa lattarirytmiä Amor amor sekä Herbie Hancocin Cantaloupe island. Lisäksi soitimme myös Peukaloisen retket ja Bizetin Menuettia. Monipuolisia kappaleita ja hyviä harjoituksia, joita aion nyt harjoitella yksin ja oppilaiden kanssa.

Jos innostuit improvisaatiosta, laita vaan YouTubesta soimaan joku hyvä taustanauha (hakusanaksi vaikkapa: F major backing track) ja ala soittamaan sen mukana. Hyvää harjoitusta meille kaikille ja todella hauskaa!

Mari, huilunsoiton opettaja

Tempo tempaisee mukaansa

Keski-Karjalan musiikkiopiston uusi Tempo-orkesteri käynnistyi pitkän lämmittelyvaiheen jälkeen lopulta syyskuussa 2020. Hankkeen sydämeksi valikoitui Polvijärven kirkonkylän koulu, jossa uudet viulistit ja sellistit ovat päässeet vauhtiin – jo muutaman yhteisen harjoitustapahtuman jälkeen soitinten kaikki kielet olivat käytössä. Kymmenkunta uutta alakouluikäistä lasta on saanut Tempo-orkesterin kautta uuden kosketuksen musiikin tekemiseen. Lähtökohta soittamiseen on Tempo-orkesterissa yhdessäsoitto, toisin kuin tavanomaisessa musiikkiopistopedagogiikassa, jossa henkilökohtainen valmennus painottuu etenkin opintojen alussa.

Tempo-orkesteri pohjautuu alunperin venezuelalaiseen El Sistema-metodiin, jossa oppilaat valitsevat soittimensa orkesterisoittimista, ja saavat alun soittamiseen orkesterissa yhdessä, tasapuolisesti, mutta soitinten omat profiilipiirteet huomioiden. Lähestymistavan etuna on osallistujien sitoutuminen tekemiseen yhteisenä hankkeena; tähtäimessä on esiintymään pääseminen jo ensiharjoituksesta alkaen. Toisaalta esiintymistä jännittävälle ajatus porukalla esiintymisestä on varmasti ajatuksena sooloesiintymistä kevyempi.

Keski-Karjalan musiikkiopiston opettajat Einari Kärnä ja Pertti Leinonen sekä rehtori kävivät tutustumassa helmikuussa 2020 Tempo-toimintaa jo kymmenen vuotta toteuttaneeseen hankkeeseen Vantaalla. Perustaja Jarmo Ahvenaiselle myönnettiin Vantaan kaupungin kulttuuripalkinto ansioistaan hankkeen puolesta. Myös Keski-Karjalan musiikkiopiston hankkeessa tavoitellaan näkyviä tuloksia; lasten ja nuorten toimintaa koulupäivän välittömään yhteyteen, koulun myötävaikutuksella. Erityisen tärkeää on tavoittaa niitä perheitä, joille musiikkiopisto ei olisi itsestäänselvä valinta.

Tempo-orkesteritoimintaa toteutetaan Polvijärvellä kirkonkylän ja Sotkuman koulujen yhteydessä. Oppilaat valitsivat mieleisensä jousisoittimen kokeilemalla viulua, alttoviulua ja selloa. Soittimet hankkeeseen hankittiin jo keväällä, mutta kokeilukerran jälkeen alkanut korona-epidemia pakotti juuri käyntiin alkaneen hankkeen hetkellisesti jäihin. Muu musiikkiopiston toiminta jatkui etäopetuksena, mutta yhteissoittoon painottunutta alkeisjousisoitinopetusta ei etäopetuksen pystytty järjestämään. Elokuussa toimintaan liitettiin kirkonkylän koulu, ja syyskuun alusta alkaen kymmenkunta alakoululaista on saanut jousisoittamiseen hyvän startin. Yhteissoittotunnin (60 min) lisäksi jokainen oppilas saa oman vartin mittaisen tuokionsa henkilökohtaista opetusta sekä soitinlainan. Harrastus on täysin maksuton vuodenvaihteeseen saakka. Sen jälkeen oppilaat jatkavat hankkeessa joko musiikkiopistolaisena tai vapaaoppilaana. Musiikkiopisto mahdollistaa maksuvapautuksen pienituloiselle perheelle hakemuksesta.

Susanna Ertolahti-Mertanen, rehtori

Tuubahaaste: kaksi viikkoa!

Meillä musiikkiharrastuksen voi aloittaa myös aikuisena! Koti-Karjalaisen toimittaja Mervi Venäläinen pääsi tuuban soiton saloihin opettajamme Ville Karjalaisen johdolla. Ensimmäisellä tunnilla Mervi sai mm. ”puolet äänistä osumaan kohdilleen Makkaralaulussa”. Mitähän seuraavalla tunnilla tapahtuukaan?

Toimittaja testaa:
”Mitä opin vaskipuhaltimesta kahdessa viikossa? Jakso 1. Keski-Karjalan musiikkiopistossa opettava Ville Karjalainen toimii soitonopettajanani kahden soittotunnin verran. Soittimeksi minulle valikoitui vaskipuhallinperheen matalaäänisin jäsen, tuuba. Olen soittanut muutaman vuoden ajan klarinettia kolmisenkymmentä vuotta sitten, ja pojan alakouluaikoina sain äänen ulos hänen nokkahuilustaan. Nuottien lukeminen on rajoittunut yksittäisiin laulutreeneihin välivuosina. Lähtökohdat siis eivät ole kovinkaan hyvät oppimaan taitavaksi tuubistiksi elämäni, saati kahden viikon, aikana.

Ensimmäisen soittotunnin saldo: Puhallustekniikkaa harjoiteltiin puhaltamalla ilmapalloon ja pelkkään tuuban suukappaleeseen. Helppoa. Mutta kun suukappale yhdistettiin soittimeen, ei enää niin helppoa ollutkaan. Ääni kyllä tuli ulos, mutta ei ihan toivotunlaisena. Tekniikan harjoitteluun joutuu oikeasti panostamaan. Tuubassa on vain neljä venttiiliä, joten eri äänien muodostumiseen vaikutetaan juuri puhallustekniikalla. Hankalaa. Sain kuitenkin asteikon soitettua läpi, ja puolet äänistä osumaan kohdilleen Makkaralaulussa. Kotiläksyksi sain hengitysharjoitukset, puhallustekniikkaharjoitukset sekä asteikkojen ja Makkaralaulun harjoittelua. Perhe varmaan tästä kovasti ilahtuu. Kerron Koti-Karjalan Facebookissa harjoittelun etenemisestä. Juttu tulee aikanaan myös printtiin. Katsotaan, josko joku muukin innostuisi vielä aikuisena aloittamaan soittoharrastuksen. Mataliin puhaltimiin olisi paikka myös orkesterissa, vinkvink 😊

Mervi