Musiikin viemää

Kuva: Arvinsalmen lossi – osa opettajista kulkee töihin lossin kautta

Töihin ajaessani havahduin taas katsomaan, miten kaunis Kuorinka on. Kyseinen suosittu uimaranta on työmatkani varrella joka maanantai, kun ajan Outokummusta Ylämyllylle. Siitä on tullut ehdoton suosikkini näiden vuosien aikana, kaikkina vuodenaikoina. Välillä ihastelen auringonpaistetta kirpeänä pakkaspäivänä, tänä syksynä ruska on hurmannut väriloistollaan.

Musiikkiopistomme on hyvin erityislaatuinen. Meillä opettajat ajavat sinne, missä oppilaat ovat. Useimmin menemme kouluille, jossa oppilaat lopettelevat omaa koulupäiväänsä. On erityisen hieno ajatus, että tämä järjestely helpottaa monien oppilaiden soittoharrastusta.

Opettajillamme ei ole omaa opetusluokkaa vaan opetamme koululuokissa. Mistä luokan tunnelma sitten koostuu? Opettajan nuoteista, omasta soittimesta tai soittimista sekä musiikin tuomasta tunnelmasta. Kun oppilailta on tiedusteltu, millainen sinun soittotunneilla ollut luokkasi oli, monikaan ei muista millaiset verhot siellä oli tai mikä oli seinien väri. Oppilaille jää tunneista mieleen paljon muuta kuin luokkatila. Johonkin kappaleeseen saattaa sisältyä onnistumisen iloa vielä vuosien jälkeen, toiseen kappaleeseen sisältyy jokin surullinen muisto. Opettajan läsnäolo, kannustavat sanat ja yhteiset hetket, ne asiat moni muistaa vuosienkin jälkeen.

Mutta se autolla ajaminen. Opettajamme viettävät autoissa paljon aikaa ajaessaan eri opetuspisteille. Osa kuuntelee äänikirjoja tai tutustuu uusiin kappaleisiin niitä kuuntelemalla, myös mielenkiintoisia Podcasteja tulee koko ajan lisää. Välillä pelkkä auton tasainen hurina riittää.

Mikä on ollut minulle mieleenpainuvin hetki? Kun kerran kotiin ajaessa autonmittari näytti -36.

Turvallista talven odotusta!

Mari, huilunsoiton opettaja